tiistai 28. joulukuuta 2010

Välipäivät


Aamulla en millään meinannut ymmärtää, että olisi mentävä töihin. Minne?
En muista mitä täällä kuuluu tehdä. (Olen ollut poissa 4 päivää). Sama ilmiö on aina kesäloman jälkeen. Laserlaite?!? Öööö? Ja kuitenkin sitten kun taas vääntää avaimesta aparaatin käyntiin niin kaikki on päivänselvää. Vähän kuin polkupyörällä ajo. Olettaen, että laitetta on käyttänyt tarpeeksi kauan. Jos uusi laite on tullut juuri ennen lomia on töihin syytä tulla aikaisemmin ja viettää hartaushetki laitteen edessä ennen hoitojen aloittamista. Raamatun sijasta luetaan laitemanuaalia.

No uusia laitteita tulee melko harvoin... se taas johtuu siitä, että ne maksavat hirveästi. Yhden laitteen hinnalla saa pari uutta autoa, vähän tietty riippuu merkistä. Japanilaisia autoja saa useamman, Mersuja 1-2 ja Jaguaarien kanssa alkaa jo tehdä tiukkaa... Joulun jälkeen rahalla on merkitystä, koska lahjoja tuli taas hankittua. Vaikka aina päätetään, ettei mitään osteta. Silti on vuokrattava poro, että saa lahjat makuuhuoneesta olohuoneeseen.

No, arkeen palaamisessakin on puolensa. Onneksi töissä oli ripoteltu suklaarasioita joka puolelle. Näin Joulun jälkeen ihminen on tottunut syömään kellon ympäri. Ymmärtävät täällä ihmistä...

Saatan siis tarvita Ultra Shape-hoitoa pikapuolin....

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Keliin sopiva kissa

Nykyinen sää on aivan käsittämätön. Löysin eläimen, joka luultavasti pärjäisi tuossa kelissä, Siperiankissa. Näyttää kestävältä otukselta. Tosin sekään tuskin pystyy ajamaan autoa Helsingissä tällä hetkellä...
Edelleen on sanottava, että laserhoitojen jälkihoitoilmana sää on loistava.
Nyt kauppaan ostamaan lumilapiota....

Kuvassa Amurin Esra.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Avajaisissa...

Avajaisissa porukat olivat hetken hiljaa ja hartaan näköisiä tavanomaisen hillumisen sijaan. Nuo ovat yleensä vähän nauravaista sorttia...

Ylilääkäriä sen sijaan naurattaa, mikä? en enää muista... pääasia, että on hauskaa.


Tämä on aika kivinen rakennus. Iso ja kestävä, sotasairaalan on tietty pakkokin olla rakennettu kunnolla. Pahvinen ei olisi kestänyt....
Seinillä on kangastaidetta akustokarhuilla pehmustettuna. Vähentää kaikua.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Ulkona on laserhoidon jälkihoitoilma

Joku puolalainen sääprofeetta sanoi jo kesällä, että tulevasta talvesta tulee paha. Että viime talvi oli vain alkusoittoa... Ei ne puolalaiset mitää tiedä, sanoivat ihmiset.
En olisi enää niin varma. Nyt on sentään marraskuu ja ulkona on jo lunta niin, että auto hautautuu. Ja lisää tulee kaiken aikaa.
Jos on välttämättä nähtävä asiassa jotain positiivista, niin nyt on kyllä täydellinen jälkihoitoilma. Viileää, jopa kylmää ja kosteaa... pisaroita ja ja hiutaleita, jotka ihanasti viilentävät kuumottavia poskia.

Elleivät listat olisi melko täysiä nyt loppuviikosta, sanoisin, että tulkaa nyt kaikki hoitoon! Sitten vaan pihalle seisomaan ja kuono kohti taivasta. Ah, ihanaa...Tai voihan siinä sivussa harjata kaikki taloyhtiön autot....
Olenko muuten maininnut, että talossamme asuu mummoja, jotka menevät aina aamulla klo 8 mereen uimaan. Kerääntyvät pihalle reput selässä ja talsivat uimarannalle! Eilen meni kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Ihan kuin jostain muumi-kirjasta ne reippailevat Hemulit. Katsovat vähän halveeraten meitä, jotka käymme uimahallissa.


maanantai 22. marraskuuta 2010

Leikkausosasto avattu


Viime viikolla otimme käyttöön Tilkan alkuperäisen leikkaussaliosaston. Tilat on remontoitu ja peruskorjattu, kuten koko Tilkan vanha sotilassairaala.

Salit ovat hienot. Piste. Siis sikahienot. Tuossa kuvassa alkuperäinen tilanne joltain vuodelta z.

Saleja on 4 ja ne on sijoitettu neliapilan muotoon, kulmista kuljetaan sisään. Käytävät ovat leveät, että mahtuu hevosellakin kulkemaan (Mannerheim) ja väritykset on palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Siis hieman retroa.

torstai 14. lokakuuta 2010

Kauneusmessut


Tulevana viikonloppuna on Helsingin Messukeskuksessa joka syksyinen suurtapahtuma Kauneus- ja terveysmessut.

Messuilla on yleensä melkoisen kaikenkattava läpileikkaus alan tarjonnasta laidasta laitaan. Siis todella laidasta laitaan. Kristallipalloista plastiikkakirurgiaan ja siinä välissä vitamiinit, piikkimatot ja painepesurit. Toisin sanoen jokaiselle jotakin.


Tämä onkin hyvä tilaisuus tulla näyttäytymään ja saada vastauksia omiin kysymyksiinsä. Mikäli mietit yläluomileikkausta, otsaryppyjä, suonikohjuja, vyörätömakkaroita, pigmenttihäiriöitä, couperosaa tai muuta ongelmaa olet tervetullut osastollemme näyttätymään ja saamaan arvion hoidosta. Aivan kaikkia asioita ei tietenkään voi julkisella messuosatolla tutkia, mutta kasvojen alueen ongelmat ja monet muutkin asiat saavan ainakin alustava arvion.


Tervetuloa osastolle 6 g 37


torstai 30. syyskuuta 2010

Hei kaikki

Tässä on nyt vähän aikaa vierähtänyt... Täällä on aina tekeillä vaikka mitä ja blogi jää helposti jalkoihin. Neljänteen kerrokseen on valmistumassa uusi leikkausosasto nyt syksyn mittaan ja toiminta laajenee ISOSTI.
Jo kesän alusta on leikattu rintasyöpää ja melanoomaa ja nyt lisäksi alkavat laihdutusleikkaukset eli sellaiset mahalaukun ohitukset tähystysleikkauksena. Sitten tietysti tehdään gynekologisia leikkauksia ja tyrä- palleatyrä- ja sappileikkausia sekä kilpirauhasoperaatioita... mitä vielä...?
Kaikki odottavat kiilto silmissä uuden hienon leikkausosaston avautumista.

Rintasyöpäleikkaukset tuntuivat aluksi vähän pelottavalta asialta. Sehän on alue, josta ei mielellään olisi lainkaan tietoinen. Vai? No, se on kuitenkin arkipäivää ja loistavaa on se, että leikkaukseen pääsee todella nopeasti, parissa päivässä jopa. Itseasiassa todella pelottavaa olisi jos joutuisi odottamaan jonossa pitkään. Meillä myös rakennetaan mahdollisuuksien mukaan uusi rinta samantien.

Laserhoitaja ei varsinaisesti ole mukana leikkaustoiminnassa, mutta jotain apupojan hommia silloin tällöin lankeaa.

Uutena aluevaltauksena laserhoitajien (mie ja SINI) osalle tulivat mamilla-tatuoinnit. Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä potilaalle rakennetaan uusi rinta joko selkälihaksesta tai vatsan ylimääräisestä kudoksesta (jota meillä kaikilla on ha-ha). Puuttuva nänni rakennetaan uuteen rintaan parin kuukauden kuluttua ja toivottu väri siihen saadaan tatuoimalla. Tätä siis ollaan opeteltu...
Oikein mielenkiintoista ja haastavaa.

Kerron sitten myöhemmin lisää.

tiistai 31. elokuuta 2010

Syksy saapui tropiikkiin

Saako elokuussa mennä ulos toppatakissa? Nauravatko varikset?
Hmmm?

Nykyiset salamavuodenajanvaihdokset saavat ihmiset hämmennyksiin. Aikaisemmin kaiketi vain briteillä oli tapana koko ajan puhua säästä. Nyt se on meilläkin tapana.
Kesä oli ihan järkyttävän kuuma, aurinkovoidetta ei voinut käyttää kun se tuntui ihan elmukelmulta. Toisaalta pigmenttihäiriöiltä välttyi kun auringossa ei yksinkertaisesti voinut olla.
Oravatkin roikkuivat velttoina oksilla....

Nyt kun paistumisvaara on ohitse on aika alkaa harkita naaman uudistamista. Siihen aion käyttää erbium+plasma-hoitoa. Kysessä on kevyt erbium-laserhionta, jonka jälkeen ihoon imeytetään plasmaa. Plasma sisältää kasvutekijöitä, jotka vetävät puoleensa kantasoluja ja ihon uudistuminen tehostuu.

1. Ensin otetaan vähän verta, ihan pienellä neulalla, ei kannata pelätä.
2. Verestä erotellaan plasma ja punasolut toisistaan
3. Iho laseroidaan kevyesti
4. Plasma imeytetään laseroituun ihoon
5. Jäädytetään. Aikaa koko hommaan on kulunut tunti
6. Kotiin

Seuraavana päivänä iho on kuivahko ja punoittava, mutta ei paljoakaan turvonnut.
Ylihuomenna iho alkaa kuoriutua. Ei näytä kovin kummalliselta, mutta puuterointia ei voi suositella, iho kuoriutuu.
Sitten alkaakin jo palauta normaaliksi, paitsi että entistä ehommaksi.

JIPPII! Kaikki mukaan!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Jo 10 vuotta ilman karvoja

Vuonna 1999 laserhoitaja näytti vielä tällaiselta. Sääret täynnä tikkuja... Bikinirajat ihan laittomat, samoin kainalot.
Sitten vuonna 2000 hän joutui kosketuksiin ensimmäisen Diodi-laserin kanssa. Kas, emme silloin alussa oikein itsekään uskoneet karvanpoistoon, mutta vuodet ovat vierineet ja karvat pysyvät edelleen poissa.
Oikeassa sääressä on aika ajoin 1 karva...
Viime viikolla oli Hesarissa juttu kotilasereista verrattuna terveydenhuollon ammattilaisten käyttämiin karvanpoistolasereihin, Alexandriittiin ja Diodiin. Näistä ei voi puhua samana päivänä. Jokainen puhuu tietysti omasta kokemuksestaan...
Me, jotka silloin vuoden 2000 paikkeilla olemme hoitaneet itsemme/toisemme olemme edelleen karvattomia. Nämä nykyiset karvanpoistolaserit (terveydenhuollon käyttämät) ovat peräisin 90-luvun puolivälin tietämiltä ja siitä asti on siis tietoa.

Näyttää siltä, että hoitotulokset ovat kestäviä. ainoan poikkeuksen muodostanee naisilla kasvojen alue siloin kun siinä on poikkeavaa hormoniperäsitä karvaa, selkeää partaa.
Sääret ja bikinirajat sun muut "tavalliset" alueet näyttävät pysyvän hyvin aisoissa.

Meillä käytetään nykyään Diodin ja Alexandriitin lisäksi Nd Yag-laseria, jolla on toivoa myös vaaleiden karvojen kuolemasta....

Terveisin Karvaton

maanantai 31. toukokuuta 2010

Laserhoitajalla on couperosaa


Tässä reipas urheilija. Iloisen saukon tapaan hän polskii Uimastadionilla ja nousee naama punaisena vedestä.
Kesällä olisi kiva olla ilman meikkiä, mutta kas, naamassa on kummallisia ilmiöitä...
Kevään nuhakausi ja talouspaperiin niistäminen ovat aikaan saaneet laajentuneita verisuonia nenänpieliin. Suonet ovat rötsähtäneet. Ne näkyvät selkeinä viiruina. Ärsyttävää.
Tarkempi tutkimus osoittaa, että niitä on vähän siellä täällä... Leuassa ja poskillakin muutama. Lisäksi löytyy sellaista tasaista syvemmällä olevaa epämääräistä punoitusta, joka lehahtaa ihanasti ja kuumottaa uinnin jälkeen tuntikausia. Julkisille paikoille ei ole asiaa siinä tilassa.
Tätä ilmiötä voi hoitaa KTP-laserilla. Nenän sivusuonet saa pois suht helposti, mutta niitä tulee myös helposti uudestaan. Vaikka samat suonet eivät tulekaan takaisin on niitä reservissä loppuiäksi. Käsittely laserilla kerran vuodessa tai parissa auttaa pitämään ilmiön kurissa.
Hoitoa ei pidä tehdä jos rusketusta on jo reilusti, samoin on varauduttava suojaamaan ihoa auringolta hoidon jälkeen niin kauan kun ihossa esiintyy jonkinlainen reaktio eli 3-7 pv.


tiistai 18. toukokuuta 2010

Olen normaali


Tapahtui maailman hassuin juttu... Kuulin, että useammatkin lukijat ovat luulleet minun naamani jääneen pysyvästi punaiseksi... ja etten sitten ole enää täällä töissä kun naama on tohjona... tai muuta vastaavaa.
Haha.
Siitä ei ole kyse. Kun laitoin jutun "Laserhoitaja on pudonnut itse kaivamaansa kuoppaan" oli tarkoitus vain demonstroida, että osaan kyllä samaistua potilaan ajatusmaailmaan silloin kun naama on kuin tomaatti.
Naama on normalisoitunut aikaa sitten.
Keväällä täällä pitää muutenkin kiirettä. Karvanpoisto laserilla on päivän sana. Käytämme siis sekä Diodi- että Alexandriitti-laseria. Molemmilla saa karvan pois, Alexandriitti on aavistuksen nopeampi ja ärhäkämpi, jotkut haluavat hoidon mieluummin Diodilla. Kasvojen alueella Alexandriitti näyttäisi olevan parempi. Loppujen lopuksi vähän niinkuin makuasia....

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Parrakas nainen

Parrakas nainen on tavallisempi ilmiö kuin voisi luulla.
Tässä en nyt puhu siitä tilanteesta, jossa tummalla ihmisellä on normaalia tummaa viiksikarvoitusta.
Puhun siitä kun naisella on parta. Kovaa piikkimäistä karvaa leuassa ja/tai ylähuulella.
Vuosien varrella olen tavannut ja hoitanut kymmeniä ja kymmeniä tällaisia naisia. Karvoja nypitään niin kauan kun se on mahdollista, mutta jossain vaiheessa tämä ehkä muuttuu liian työlääksi ja on pakko ottaa käyttöön parranajovälineistö. Sänki meikataan piiloon ja mikäli kasvu on todella nopeatahtista saatetaan parta joutua ajamaan päivän aikana toistamiseen.
Tilanne on todella ongelmallinen. Moni kokee olevansa friikki ja ainoa lajiaan, yksin.
Elämästä voi tulla rajoittunutta matkailun ja yökyläilyn suhteen. Sama koskee joitakin harrastuksia, ihmissuhteista nyt puhumattakaan.
Taustalla on jonkin sortin hormoonihäiriö, mutta hormooneihin kajoamalla ei tätä ongelmaa kuitenkaan ole helppo ratkaista.
Apu löytyy laserkarvanpoistosta! Tumman tai tummahkon karvan voi poistaa Diodi- tai Alexandriittilaserilla. Hoitokertoja tarvitaan useita, yleensä 6-10, mutta karva saadaan hengiltä.
Nämä hoidot ovat laserhoitajan elämässä niitä hauskimpia ja palkitsevimpia.
Laserhoitaja on karvan vihollinen numero 1. Karvalla ei ole mahdollisuuksia, sen on poistuttava tältä planeetalta. KUOLEMA KARVALLE!!!
ps. tervetuloa koehoitoon.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Laserhoitaja on pudonnut itse kaivamaansa kuoppaan

2. päivä
Näytin mielestäni hieman virttyneeltä, joten tarvitsin Fraxel-hoidon...
Tehtiin vähän isommilla tehoilla, tulee hyvä ja tasainen iho, kireä kuin viulunkieli. Tässä kohtaa kireällä ovat ainoastaan hermot. Olotila on ankea kun naama on turvoksissa ja kuumottaa, kaikki tuijottavat...
Mies kysyi kotona, että mikä tuossa hoidossa meni pieleen? Ei mikään, minä sanoin. Tämä kuuluu olla tällainen! Ja katoa siitä kyselemästä tyhmiä!
Kissat onneksi suhtautuvat ymmärtäväisesti. Tosin naamassa on liträ öljyä ja kissan karvat juuttuvat siihen kiinni ja sitten kaiken muun lisäksi vielä naamaa kutittaa. Jos ajelisi kissat kaljuiksi...
No parin päivän päästä olo on jo toinen....

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Laserhoitaja lomalla


Nukkuu tiikerin kanssa....

Täällä ei ehdi päivittää blogia kun pitää tehdä noita laserhoitoja. Hyvä niin.

Mutta olin minä lomallakin pari viikkoa.

Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa on tiikeripuisto. Sinne saa mennä ja pussata tiikereitä niin paljon kuin uskaltaa... Ja minähän menin.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Tule koehoitoon

kuva: fancy tails


Kevät on tulossa ja bikinikausi lähestyy. Ja vaikkei lähestyisikään, niin ainahan on uimahallit sun muut kylpylät ja kumppanit. Mikäli karvat ovat ongelmasi voin suositella laserkarvanpoistoa. Itse olen ollut jo kohta 10 vuotta ilman säärikarvoja ja vietän siis vapaata elämää siltä osin.

Olen alkanut jo kuvitella syntyneeni karvattomana, mutta tarkemmin ajatellen muistan kuitenkin elävästi joka aamuisen säärten ajelun...

Entäs bikinirajat sitten. Voihan niitäkin ajella, paitsi jos sattuu joka kerralla saamaan karvatupen tulehduksia ja muuta mukavaa. Iho on pampuloilla ja näyttää kuin olisi joutunut ampiaisparven hyökkäyksen kohteeksi... Ei enää koskaan. Kiitos.

Yleensä tarvitaan 6-8 hoitokertaa, että saadaan karvat nujerrettua, joskus voi vähempikin riittää. Kasvojen alueella tarvitaan usein enemmän hoitoja kuin vartalolla.

Laserhoitaja tekee veloituksettoman koehoidon, varaa aika jos asia kiinnostaa...

torstai 14. tammikuuta 2010

Uusi laserlaite karvanpoistoon

Hahaa!
Käytössämme on Alexandriitti-laser karvanpoistoon.
Alexandiitti-laser ei ole mikään uusi keksintö, vaan peräisin 90-luvun puolivälin tienoilta.
Sitä on käytetty maailmalla varsin laajasti ja tulokset ovat hyviä.

Kaiken kaikkiaan karvanpoistossa käytetään pääasiassa neljää eri valon aallonpituutta, jotka ovat rubiini 694 nm, alexandriitti 755 nm, diodi 810 nm ja Nd:YAG 1064 nm. Sitten on tietysti IPL- valoimpulssilaitteet, mutta nämä eivät ole lasereita laisinkaan ja tehoiltaan heikompia ja toimintaperiaatteiltaan muutenkin täysin eri asia.

Kaikilla näillä laser-valon aallonpituuksilla on mahdollista tuhota tumma karva. Nd:Yagilla myös mahdollisesti vaaleampikin karva, sillä sen valo imeytyy muuhunkin kuin tummaan pigmenttiin.
Meillä on tällä hetkellä käytössämme muut, paitsi ei rubiinia... Sitäkin olemme käyttäneet useita vuosia, mutta se on parhaimmillaan tatuoinnin poistossa, ei karvanpoistossa.
Diodia olemme käyttäneet 2000-luvun alusta ja siitä on erittäin hyvät kokemukset.

Alexandriitti tuo lisää mukanaan lisää tehoa, mutta samalla vähän lisää kaikkea muutakin eli saattaa vähän tuntua ja iho voi punoittaa hoidon jälkeen pidempään, ei kuitenkaan pitkään, toivottavasti. Haha. Hoito on jonkin verran nopeampaa kuin diodilla.

Tähän astiset kokemukset ovat innostavia! Sitä paitsi minä RAKASTAN lasereita. En kyllä kaikkia elämäni aikana tapaamiani, mutta useimpia. Alexandriitin kanssa on menossa kuherruskuukausi, mmmmmm! Hän on ihana.....

Jos sitten ajattelee asiaa koruntekijän näkökulmasta, mikä ei tietenkään liity asiaan mitenkään (paitsi että alexandriitti-laserissa tietenkin on synteettinen alexandriitti jossain sisällä), niin kivenä sillä eräs mielenkiintoinen ominaisuus, jonka korunikkarit lienevät huomanneet. Se on joko vaalea lila tai makea turkoosin sininen valaistuksesta riippuen. Tämän olen havainnut itsekin laittamalla alexandriitteja (Swarovski) laventelin väristen helmien väleihin. Kaikki ihan hyvin kunnes tulet koru kaulassa tietynlaisen lampun alle ja Ta-daa! yht´äkkiä kivet eivät enää sovikaan helmien kanssa...
kuva: Jalokivitukku