Parrakas nainen

Parrakas nainen on tavallisempi ilmiö kuin voisi luulla.
Tässä en nyt puhu siitä tilanteesta, jossa tummalla ihmisellä on normaalia tummaa viiksikarvoitusta.

Puhun siitä kun naisella on parta. Kovaa piikkimäistä karvaa leuassa ja/tai ylähuulella.

Vuosien varrella olen tavannut ja hoitanut kymmeniä ja kymmeniä tällaisia naisia. Karvoja nypitään niin kauan kun se on mahdollista, mutta jossain vaiheessa tämä ehkä muuttuu liian työlääksi ja on pakko ottaa käyttöön parranajovälineistö. Sänki meikataan piiloon ja mikäli kasvu on todella nopeatahtista saatetaan parta joutua ajamaan päivän aikana toistamiseen.

Tilanne on todella ongelmallinen. Moni kokee olevansa friikki ja ainoa lajiaan, yksin.

Elämästä voi tulla rajoittunutta matkailun ja yökyläilyn suhteen. Sama koskee joitakin harrastuksia, ihmissuhteista nyt puhumattakaan.

Taustalla on jonkin sortin hormoonihäiriö, mutta hormooneihin kajoamalla ei tätä ongelmaa kuitenkaan ole helppo ratkaista.

Apu löytyy laserkarvanpoistosta! Tumman tai tummahkon karvan voi poistaa Diodi- tai Alexandriittilaserilla. Hoitokertoja tarvitaan useita, yleensä 6-10, mutta karva saadaan hengiltä.

Nämä hoidot ovat laserhoitajan elämässä niitä hauskimpia ja palkitsevimpia.

Laserhoitaja on karvan vihollinen numero 1. Karvalla ei ole mahdollisuuksia, sen on poistuttava tältä planeetalta. KUOLEMA KARVALLE!!!

ps. tervetuloa koehoitoon.

Laserhoitaja on pudonnut itse kaivamaansa kuoppaan

2. päivä
Näytin mielestäni hieman virttyneeltä, joten tarvitsin Fraxel-hoidon...
Tehtiin vähän isommilla tehoilla, tulee hyvä ja tasainen iho, kireä kuin viulunkieli. Tässä kohtaa kireällä ovat ainoastaan hermot. Olotila on ankea kun naama on turvoksissa ja kuumottaa, kaikki tuijottavat...
Mies kysyi kotona, että mikä tuossa hoidossa meni pieleen? Ei mikään, minä sanoin. Tämä kuuluu olla tällainen! Ja katoa siitä kyselemästä tyhmiä!
Kissat onneksi suhtautuvat ymmärtäväisesti. Tosin naamassa on liträ öljyä ja kissan karvat juuttuvat siihen kiinni ja sitten kaiken muun lisäksi vielä naamaa kutittaa. Jos ajelisi kissat kaljuiksi...
No parin päivän päästä olo on jo toinen....

Laserhoitaja lomalla

Nukkuu tiikerin kanssa....

Täällä ei ehdi päivittää blogia kun pitää tehdä noita laserhoitoja. Hyvä niin.

Mutta olin minä lomallakin pari viikkoa.

Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa on tiikeripuisto. Sinne saa mennä ja pussata tiikereitä niin paljon kuin uskaltaa... Ja minähän menin.

Tule koehoitoon

kuva: fancy tails

Kevät on tulossa ja bikinikausi lähestyy. Ja vaikkei lähestyisikään, niin ainahan on uimahallit sun muut kylpylät ja kumppanit. Mikäli karvat ovat ongelmasi voin suositella laserkarvanpoistoa. Itse olen ollut jo kohta 10 vuotta ilman säärikarvoja ja vietän siis vapaata elämää siltä osin.

Olen alkanut jo kuvitella syntyneeni karvattomana, mutta tarkemmin ajatellen muistan kuitenkin elävästi joka aamuisen säärten ajelun...

Entäs bikinirajat sitten. Voihan niitäkin ajella, paitsi jos sattuu joka kerralla saamaan karvatupen tulehduksia ja muuta mukavaa. Iho on pampuloilla ja näyttää kuin olisi joutunut ampiaisparven hyökkäyksen kohteeksi... Ei enää koskaan. Kiitos.

Yleensä tarvitaan 6-8 hoitokertaa, että saadaan karvat nujerrettua, joskus voi vähempikin riittää. Kasvojen alueella tarvitaan usein enemmän hoitoja kuin vartalolla.

Laserhoitaja tekee veloituksettoman koehoidon, varaa aika jos asia kiinnostaa...

Uusi laserlaite karvanpoistoon

Hahaa!

Käytössämme on Alexandriitti-laser karvanpoistoon.

Alexandiitti-laser ei ole mikään uusi keksintö, vaan peräisin 90-luvun puolivälin tienoilta.

Sitä on käytetty maailmalla varsin laajasti ja tulokset ovat hyviä.

Kaiken kaikkiaan karvanpoistossa käytetään pääasiassa neljää eri valon aallonpituutta, jotka ovat rubiini 694 nm, alexandriitti 755 nm, diodi 810 nm ja Nd:YAG 1064 nm. Sitten on tietysti IPL- valoimpulssilaitteet, mutta nämä eivät ole lasereita laisinkaan ja tehoiltaan heikompia ja toimintaperiaatteiltaan muutenkin täysin eri asia.

Kaikilla näillä laser-valon aallonpituuksilla on mahdollista tuhota tumma karva. Nd:Yagilla myös mahdollisesti vaaleampikin karva, sillä sen valo imeytyy muuhunkin kuin tummaan pigmenttiin.
Meillä on tällä hetkellä käytössämme muut, paitsi ei rubiinia... Sitäkin olemme käyttäneet useita vuosia, mutta se on parhaimmillaan tatuoinnin poistossa, ei karvanpoistossa.

Diodia olemme käyttäneet 2000-luvun alusta ja siitä on erittäin hyvät kokemukset.

Alexandriitti tuo lisää mukanaan lisää tehoa, mutta samalla vähän lisää kaikkea muutakin eli saattaa vähän tuntua ja iho voi punoittaa hoidon jälkeen pidempään, ei kuitenkaan pitkään, toivottavasti. Haha. Hoito on jonkin verran nopeampaa kuin diodilla.

Tähän astiset kokemukset ovat innostavia! Sitä paitsi minä RAKASTAN lasereita. En kyllä kaikkia elämäni aikana tapaamiani, mutta useimpia. Alexandriitin kanssa on menossa kuherruskuukausi, mmmmmm! Hän on ihana.....

Jos sitten ajattelee asiaa koruntekijän näkökulmasta, mikä ei tietenkään liity asiaan mitenkään (paitsi että alexandriitti-laserissa tietenkin on synteettinen alexandriitti jossain sisällä), niin kivenä sillä eräs mielenkiintoinen ominaisuus, jonka korunikkarit lienevät huomanneet. Se on joko vaalea lila tai makea turkoosin sininen valaistuksesta riippuen. Tämän olen havainnut itsekin laittamalla alexandriitteja (Swarovski) laventelin väristen helmien väleihin. Kaikki ihan hyvin kunnes tulet koru kaulassa tietynlaisen lampun alle ja Ta-daa! yht´äkkiä kivet eivät enää sovikaan helmien kanssa...

kuva: Jalokivitukku

Jouluinen koriste

Tämän vuoden ehdoton must-joulukoriste on ollut hylje.
Tätä katsellessa on hyvin pysynyt mielessä mikä on kohtalona jos syö yli äyräidensä.
Sehän ei siis tietenkään estänyt mitenkään syömästä....
No, eipähän ainakaan palele niin herkästi...

Talvipäivän seisaus

Ajattelin Joulun kunniaksi ottaa kuvan sairaalasta kauniissa lumipuvussa. No, siitähän ei tule yhtään mitään, koska sattuu olemaan vuoden pimein päivä tai jotain sinne päin...
On talvipäivän seisaus ja tästä eteenpäin PÄIVÄ PITENEE!!! Uskokoon ken haluaa.
Tuota kuvaa katsoessa (otettu puolen päivän aikaan) ei voi olla ihmettelemättä valon vaikutusta väreihin. Kuva on olevinaan värikuva, vaikka voisi ihan hyvin olla mustavalkoinenkin.... ei mitään eroa.

Tämä taas on kuuluisa sininen hetki ja paljon kivemman näköinen kun keskipäivä.....
Tämä kuva on otettu klo 15.55